Suomessa on miljoona 15-29-vuotiasta nuorta – tämä on lainsäätäjän ikämääritelmä nuorelle – eli merkittävä osa koko väestöstä. Nuoruus on erityisen tärkeä, arvostettava elämänvaihe, joka on kuin silta matkalla aikuisuuteen, ja tätä siltaa rakennamme me aikuiset. Tai meidän pitäisi rakentaa, mutta tällä hallituskaudella sen keskeisiä tukipilareita on horjutettu. Nuoriin kohdistuvia leikkauksia on tehty laajasti niin sosiaaliturvan (mm. kuntoutusraha, asumistuki), palveluiden (lastensuojelun jälkihuolto, nuorisotyö) kuin ammatillisen koulutuksenkin osalta.
Edellä mainittujen leikkausten lisäksi ei myöskään tarvitse kuin mennä paikallisiin Facebook-ryhmiin niin näkee puhuttavan nuorista ala-arvoisesti – siis heistä, jotka ovat eturintamassa kokemassa yhteiskunnallisia muutoksia ja niiden seurauksia. ”Kukaan ei saa kuriin näitä nykynuoria”, ”Nämä nykynuoret on koppavia ja ylimielisiä”, ”Nykyvanhemmista ei kyllä oo mihinkään” – kaikki nämä suoria lainauksia somekommenteista. Tosiaan, nykyvanhemmatkin ovat monen mielestä pilalla.
Kumma kyllä, tieteellinen nuoriso- tai perhetutkimus ei näitä ilmiöitä aivan tavoita vaan nykyvanhemmat suoriutuvat vanhemmuudestaan aiempia sukupolvia paremmin ja nuorilla keskimäärin menee mainiosti, vaikka toki haasteitakin esim. THL:n tuottaman tiedon mukaan on etenkin mielenterveyden osalta.
Kansanedustaja Teemu Keskisarjan (ps) mukaan 1980-luvulla oli “psykiatrina äreä faija, ja psyykenlääkkeenä keskikalja”. Tässä kommentissa on jotain hyvin olennaista ja todennäköisesti juuri se on osa ongelmaa. Entä jos nuoriso ei olekaan pilalla vaan me aikuiset ja erityisesti ne, jotka poliittisia päätöksiä tekevät? Mitä jos me katsoisimme peiliin ja ottaisimme aidosti vastuuta nuortemme tukemisesta? Sitä ei ole nuorten väheksyminen eikä heidän näkemisensä ongelmana. Lisäksi tutkitusti eniten vaikuttavuutta lasten ja nuorten kohtaamisessa ja kasvatuksessa on kolmella K:lla: kiitä, kehu, kannusta. Se, mihin huomiomme kiinnittyy, lisääntyy.
Keski-Uudenmaan nuoret tarvitsevat riittävän tuen arkeensa kotona ja koulussa, oikea-aikaiset ja vaikuttavat hyvinvointipalvelut sekä osallistavaa toimintakulttuuria – ja ennen kaikkea meidän aikuisten arvostuksen. Odotan ja toivon tästä näkökulmasta vastuullisia ajatuksia ja linjauksia kunta- ja aluevaaliehdokkailta!
Hanna Hongisto
Kunta- ja aluevaaliehdokas (sd.)
Mielipidekirjoitus julkaistu myös täällä
Vastaa